Pengerjoki

Pituus: 35 km
Kosket: luokitus I-III
Kartat: Suomen tiekartta GT n:o 8 (1:200000)
Pengerjoki virtaa Jyväskylän luoteis-länsipuolella Multialla ja Petäjävedellä. Joki alkaa Uurainen-Multia-tien (n:o 627) pohjoispuolen suolammista ja päättyy Petäjäveteen. Virtaussuunta on etelä-kaakkoon. Pudotuskorkeutta on reilusti, tarkkaa metrimäärää ei ole tiedossa. Joki on melontakelpoinen tulva-aikaan toukokuun alkupuolella. Kävimme melomassa reitin 6.5.2001 katsastettuamme ensin Isojoen. Reitti soveltuu melottavaksi koskikelpoisilla kajakkiyksiköillä ja vaatii aiempaa koskimelonnan kokemusta.

Meloimme joesta noin 7-8 km:n osuuden, joka sisältää parhaat kosket. Aloitimme Uuraisten ja Multian välisen tien sillan kohdalta. Sillan alla on vedenkorkeutta indikoiva mittari, joka näytti lukemaa kuusi. Joki on melontakelponen yli neljän lukemilla. Vesi oli jäätävän kylmää ja ilma aurinkoinen, mutta pohjoistuulinen ja kylmä.

Aivan alussa joki seurailee tienpengertä tai vica versa virraten reippaasti. Pieniä I-II-luokan koskia on ketjuna ja matka taittuu ripeästi noin viisi kilometriä (Leppäkoski, Pitkäkoski, Peuralankoski ym.). Paikoin on joen ylle kaatuneena ohuita puunrunkoja. Kannattaa varautua pysähtymään koskienkin keskellä.

Kolmihaarankosken tarkastelu, kuva © Juhani Keinonen

Ensimmäinen pakollinen pysähdys on ennen Kolmihaarankoskea (III).

Kolmihaarankosken lasku (JK), kuva © Pekka Kaikkonen

Niskasuvantoon tultaessa voi kosken tunnistaa matalista soundeista ja horisontin alle häviävästä laskulinjasta. Jos kuvista, iltapäivän auringosta, kesäajasta ja kartasta oikein tulkitsen on joen virtaussuunta kääntynyt juuri ennen koskea kaakon suuntaan virrattuaan sitä ennen etelään. Laskulinja on sinänsä selvä, mutta pudotuksen jyrkkyyden vuoksi etukäteen mielessään hahmoteltava.

Vanhanmyllynkoski, kuva © Juhani Keinonen

Seuraavana on vuorossa Matinkoski ja sitten jouhevan virtapätkän ja sillan jälkeen vajaan kilometrin jälkeen Vanhanmyllynkoski (III). Kosken rannat ovat kallioiset ja pudotus jyrkkä. Reitti on tässäkin koskessa helppo hahmotella ennakkoon rannalta. Loppuosan stoppari voi näyttää vaatimattomalle, mutta takaisinveto on yllättävän kova ja melatukea ei tahdo oikein pehmeästä vedestä löytyä. Stopparinsa osalta koski on hieman arvaamattoman tuntuinen ja tiettävästi siitä poispääsyyn on korkeammalla vedellä tarvittu apua rannalta.

Lopetimme suunnitelman mukaisesti retken heti Vanhanmyllynkosken jälkeen vasemmalla olevaan suvantoon. Rantaan pääsee autolla metsäautotietä pitkin.

Copyright © Juhani Keinonen 2001.

Takaisin